Etusivu‎ > ‎

30-vuotiselta taipaleelta

Sulo Kosunen 9.2.1995

Vantaan Rotaryklubi


Alkujuontona on paikallaan mainita, että puheenvuoroni taustana on perustajajäsenyys. Otsikko 30-vuotiselta taipaleelta antaa mahdollisuuden tarkastella aikaa poimintoina, niin Vantaan Rotaryklubin osalta, kuin yksittäisen jäsenen hyvinkin subjektiivisina kokemuksina, Illan luonteeseen kuuluen klubin alkuvaiheet saavat arvoisensa painon myös siksi, että meitä tuon ajan muistelijoita on luonnollisesti vuosi vuodelta vähemmän. Sitten asiaan.

Elettiin vuotta 1963. Vuotta, jonka alkaessa markoissa ilmaistut luvut jaettiin sadalla, Eräänä syyspäivänä toimipaikkaani tuli vieras, joka esitteli itsensä dipl.insinööri Teijo Wesamaaksi. Työpaikkani oli Gebhard-Opisto Helsingin maalaiskunnan Nordsjössä. Nykyisin sanomme saman; Osuuspankkiopisto Helsingin Vuosaaressa. Wesamaa oli tullut keskustelemaan aikeista perustaa rotaryklubi Helsingin maalaiskuntaan. Hän kuului muutaman miehen ryhmään, joka asiaa valmisteli. Oltiin kokoamassa perustamiseen tarvittavaa 25 jäsentä.

Oma rotaryliikkeen tuntemukseni oli tuolloin vähäinen, kuva kuitenkin hyvin arvostettu. Keskusteltaessa kävi mielessäni eräs tapahtuma parikymmentä vuotta aiemmin, joko vuonna 1946 tai -47. Parhaimpiin kavereihini kuului koulupoika Jaakko Salo. Sama henkilö tunnetaan nykyisin kapellimestarina ja maamme ykkössovittajana kevyen musiikin alueella. Koulumme hyvä ja ankaranakin pidetty rehtori oli kutsunut Jaken luokseen. Ystäväni luuli saavansa nuhteita musiikkiharrastuksensa suuntautumisesta tanssimusiikkiin. Ilmeisesti elettiin vielä sotavuosilta jatkunutta tanssi-kiellon aikaakin. Yllättäen rehtorimme pyysikin sävellystä Varkauden Rotaryklubin omaan lauluun. Yhdessä ihmettelimme tätä arvokasta toimeksiantoa. Mielenkiintoinen keskustelu Wesamaan kanssa johti ajan varaamiseen klubin perustavaan kokoukseen.

Ennen kuin Vantaan Rotaryklubin perustaminen oli tuossa vaiheessa, sitä edelsi poikkeuksellinen tapahtumien kulku. Vantaan ruotsalaisen kummikunnan Huddingenin Rotaryklubin presidentti oli havainnut viritellessään kanssakäymistä pohjoismaisten ystäväkuntien rotaryklubien kanssa, että Helsingin maalaiskunnasta klubi puuttui. Hän kirjoitti asiasta vuoden 1962 lopulla piirigovernor Viljaselle, joka puolestaan nimesi silloin vielä nuoren Pohjois-Helsingin Rotaryklubin ensimmäisen presidentin Olli Wikstedtin johtamaan perustamisselvityksiä. Riittävä pohja löytyi. Klubin rajat määriteltiin ja tehtiin elinkeinorakenteen mukainen luokitekartta.

Perustava kokous pidettiin Hotelli Olympian ravintolassa 29.10.1963, Governor Matti Rikalan johdolla laadittiin RI:n hallitukselle perustamisanomus, johon liittyvässä jäsenluettelossa oli 27 nimeä. Näiden perustajajäsenten keski-ikä oli 43 vuotta, nuorin 25 ja vanhin 58. Nyt keski-ikämme on n. 53 vuotta. Perustajien ammattijakauma oli monipuolinen kuitenkin teknisvoittoinen, diplomi-insinööri -koulutus oli yleisin.

Klubin nimeksi oli useita ehdotuksia. Vantaa kuitenkin viisaasti valittiin. Kunnan nimeksihän se otettiin paljon myöhemmin. Tuossa kokouksessa nimettiin myös hallitus ja Teijo Wesamaa ensimmäiseksi presidentiksi.

Governorin suostumuksella toiminta aloitettiin väliaikaisena klubina. Kokoukset pidettiin maanantaisin klo 17.00 Helsingissä ravintola Sillankorvassa. Omalta alueelta ei sopivaa paikkaa löytynyt. Ensimmäinen viikkokokous oli 11.11.1963. Silloin jaettiin kaikille jäsenille Rotaryn mallisäännöt.

Joulukuun alussa governor Rikala informoi meitä synnytystuskista. Perustamisasiakirjat olivat vielä lähettämättä, koska oli ilmennyt, ettei meillä ollutkaan varsinaista omaa aluetta. Helsingin maalaiskunnan alueella toimi ennestään jo neljä klubia. Kallio, Herttoniemi, Pohjois-Helsinki ja Kerava. Tilanne johti kaikkien Helsingin alueella toimivien rotaryklubien alueiden tarkistamiseen. Tiedämme, että rajakäynnit ja eritoten rajojen muuttaminen on työlästä ja aikaa kului rotaryklubienkin kohdalla arvioitua enemmän. Klubin toiminnan kehittely kuitenkin jatkui ja perinteitäkin syntyi. Ensimmäisellä jouluateriallamme olivat myös rouvat mukana. Vuosivaihteen jälkeen valmisteltiin seuraavaa rotayvuotta. Presidentiksi valittiin Tauno Markkula. Kevään aikaansaannoksia oli myös klubin viirin valmistuminen jäsenten kilpailuehdotusten pohjalta.

Osallistuimme Kotkan piirineuvotteluun ja Keravan klubin isännöimään Intercitykokoukseen, jossa oli lisäksi Hyvinkään, Järvenpään, Karkkilan ja Vihdin klubit. Olimme mukana tässä ns. Ratakaaren intercityryhmässä vuoden 1968 loppuun. Toukokuussa alueselvitykset valmistuivat ja perustamisasiakirjat lähtivät Zürichiin.

Murphyn laki pieleen menemisestä oli ilmeisesti jo silloin voimassa. Odottamaamme tietoa klubin hyväksymisestä ei vaan tullut. Sen sijaan marraskuussa ilmoitettiin, että asiakirjoistamme puuttuvat alueselvitykset. Ne olivat kadonneet. Kopiot lähtivät Sveitsiin paluupostissa. Vielä muutama kuukausi ja saimme helpottavan viestin. Vantaan Rotaryklubi on hyväksytty RI:hin 5.2.1965.

Näin jälkikäteen perustamisen ja hyväksymisen välinen puolentoistavuoden aika ei tuntune kovin pitkältä. Odottaminen on kuitenkin toista. Ennätimmehän pitää väliaikaisena klubina yli viisikymmentä viikkokokoustakin ja joskus tuskaillakin auki olevaa tilannetta.

Hyväksymisen saatuamme arki muuttui juhlaksi. Kokouksessa 15. helmikuuta kummimme Wikstedt kiinnitti rintaamme rotarymerkit. Charter-juhlaa vietettiin 10. huhtikuuta Kulosaaren Casinolla. Kohokohta oli tietysti charter-kirjan luovutus, jonka suoritti governor Veikko Korttila. Juhlapuheen piti aiempi RI:n hallituksen jäsen, past director, Jouko Huttunen. Aiheensa "rotaryn päämäärä" hän pelkisti silloin seuraavasti: Rotarytoiminta ei pyri näkyviin ulkokohtaisiin suorituksiin vaan on ensisijaisesti suunnattu sisäänpäin, tarkoituksenaan kouluttaa omia jäseniään omaksumaan rotaryn elämänfilosofian, joka asettaa palvelemisen ihanteen itsekkään hyötytavoittelun edelle. Ikkan musiikkiesityksestä huolehti Heimo Haitto säestäjänään Cyril Szalkiewicz. Juhlayleisön erikoisen suosion sai klubiveljemme säveltäjä Aulis Sallisen puhe naiselle.Onnittelujen aikana saimme kymmenen klubin viirit ja Pohjois-Helsingin klubilta suuren rotarylipun tankoineen. Onnilelusähke oli tullut kymmeneltä klubilta. Juhlasta kertova viikkoseloste päättyy näin: Kaikin puolin onnistunut ja arvokas charterjuhlamme jatkui hilpeän tunnelman ja iloisen karkelon merkeissä pikkutunneille saakka. Viikkoselosteen puitteisiin ei kuulune sen asian toteaminen kuka oli sitten meijeriauton kulkuaikoina kotona kuka ei. Tämän jälkeen toiminta jatkui kenties entistä pontevammin normaalein rutiinein. Tapana oli, että varisin laajat viikkoselosteet luettiin ja hyväksyttiin seuraavassa kokouksessa. Näin meneteltiin useita vuosia.

Yhteydet Huddingeniin olivat siinä määrin kiinteät, että vielä samana vuonna eli 13.12 -65 teimme sinne vierailun. Lähtijöitä oli 12 veljeä puolisoineen. Matkaan lähdettiin aamuvarhain KAR-AIR DC 3 koneella, omana tilauslentona. Yhteinen kokous Huddingenissa joululounaineen kesti kaksi ja puoli tuntia. Esitelmä käsitteli päivän kunniaksi Lucia perinnettä. Päätteeksi paikalle saapui itse Lucia seuranaan paikallisen musiikkikoulun tyttökuoro. Iltaan kuului teatteri ja iltapala Tukholmassa. Paluulennon odottelu alkoi puolen yön tietämillä Arlandan kentällä. Talvinen sää oli jäädyttänyt koneemme ja sen sulattelu viivästytti muutenkin myöhäistä lähtöämme. Tuliasiakin oli hankittu, vaikka siihen aikaan niitä sai alle 24 tunnin matkalta olla vain 10 markan arvosta per henkilö. Huddingenin klubin vastavierailu tapahtui 19 hengen voimin viitisen vuotta myöhemmin.

Varsin varhain klubillamme oli tilaisuus saada hyvinkin kaukainen tuulahdus rotaryliikkeen kansainvälisyydestä. Kokouiksessamme kesällä -66 vieraili Länsi-Afrikan Ghanasta Kumasin rotaryklubin presidentti. Klubilla oli kolme tavoitetta: auttaa lebraa sairastavia, hankkia koulunsa päättäneille kirjallisuutta ja järjestää sairaaloihin elokuvaesityksiä.

Klubimme alkuvuosia leimasi luonnollisesti rotaryliikkeeseen paneutuminen. Omat veljet pitivät aiheesta alustuksia. Lisäksi koimme saavamme erikoisen paljon charter-jyuhlamme puhujalta rotaryveteraani, lääkintäneuvos Jouko Huttuselta. Hän oli vieraanamme vielä kahteenkin otteeseen ja avasi meille taitavalla tavallaan rotaryn perusarvioja. Perustamisemme 5-vuotiskokouksessa v-68 hän totesi mmuun muassa: "Rotaryn sisältö ei ole teoriaa, se on elämää, dynaamista toimintaa. Sen yhtenä peruskivenä on ystävyys, toisena palvelualttius, halu auttaa. Ystävyys luo ilmapiirin, jossa meidän on helppo toimia, jossa parhaiten löydämme ne kohteet, missä apua tarvitaan ja keksimme keinot miten palvella. Niin miten", hän kysyi ja vastasi. "Me palvelemme jäseninä klubiamme, kaupunkimme asukkaina yhteiskuntaamme, ammattimiehinä lähimmäisiämme, suomalaisina maatamme ja ihmisinä ihmiskuntaa.

Alkuvaiheiden toinen havaittava piirre oli keskinäinen tutustuminen. Takkailtoja pidettiin säännöllisesti. Avec- tilaisuuksia oli melko usein, kohokohtina puutarhajuhla ja loppukesän rapuilta, jonka järjestelyistä vastasi kesäkaudeksi nimitetty rapukomitea. Viitseliäisyydestä kertoo myös veljistä kaksivuotistilaisuuteen tehty kronikka: - Näin on meitä monta miestä, monta virkaa monta tointa, selkähän ei jouda lointa, alle vällyn kellottaa. Menemiset, tulemiset kaikki meistä kirjataan, olemiset, poissaolot protokollaan merkitään. - > Kuultavina olivat lääkäri, apteekkari ja hammaslääkäri. Tekijää ei julkistettu

Sanotaan, että excursiot heikentävät läsnäolo-tilastoja. Toisenlainenkin kokemus on: Vierailimme v-67 peräti kolme kertaa korkealla läsnäolo-prosentilla Alkon Kalevankadun näyttelytiloissa. Testasimme ja asetimme paremmuusjärjestykseen ensin viinit sitten konjakit ja kolmannella kerralla wiskyt. Tutustuimme Finnairin lentokonesimulaattoriin v-84 on ollut varmaankin käynneistämme jännittävin. Itse pääsin lentämään, siltä se tosiaankin tuntui, hyvin matalalla, välillä melkein kattoja hipoen kauniisti valaistun Pariisin yli ja laskeutumaan tosin vähän kallistuneena Orlyn kentälle. Tilanne tuntui niin todelliselta, että sanoin viereisissä ohjaimissa olleelle lennonopettajalle, että kai se ilta-uutisissa kerrotaan, jos Eiffel-torni vaurioitui.

Vuosien aikana on klubisamme vieraillut lukuisia huippuasiantuntijoita. Tunnetuimmista mainittakoon: kenraali Aimo Pajunen, kirjailija Eeva Joenpelto ja ylikapellimestari Okko Kamu yhdessä entisen klubiveljemme säveltäjä Aulis Sallisen kanssa. Aimo Pajunen esitelmöi ETYKistä. Eeva Joenpellon kirja "Kuin kekäle kädessä" oli juuri ilmestynyt. Hän käsitteli aihetta: Mitä kirjailija todella tekee. Makaa sohvalla ja ajattelee, tiivisti Joenpelto ensi sanomansa. Todellisuudessa suuri osa kirjailijan työstä on asioiden tarkistamista. Joenpelto kertoi pyrkivänsä tarkkaan ajan ja tapojen kuvaukseen ja aikaa vievään huolelliseen kieleen. Kirjan suosio ei ole ennakoitavissa. Joenpellon mukaan kirjailijan työ vaatii myös hyvän fyysisen kunnon.

Okko Kamu ja Aulis Sallinen käsittelivät lennokkaalla tavalla teemaansa: Mitä on musiikki työnä. Tuolloin v-73 oli nuoren Okko Kamun ura jo kovassa nousussa ja almanakaan tulii jo esiintymismerkintöjä kolmeksikin vuodeksi eteenpäin. Mieliin jäi Kamun sanomana, että ei pitäisi puhua musiikin ymmärtämisen oppimisesta, vaan siitä, kuinka musiikkia oppii ottamaan vastaan.

Yksi rotaryn rikkaus on, tosin liian usein pelkästään velvollisuudeksi mielletty, poissaolon paikkaaminen. Lukuisista hyvistä kokemuksista on osaltani arvokkaimpana muistissa kuittaus Töölön Rotaryklubissa viime vuosikymmenen lopulla. Tällöin kahden paikalle kutsutun kunniajäsen yhteinen ikä oli yltänyt kahteen sataan vuoteen. Molemmat, arkkiatri Arvo Ylppö 102 ja professori Otto I Meurman 98 vuotiaina pitivät ansiokkaan esityksen.

Niin ikään ainutkertainen kokemus on ollut tilaisuus kesäkuussa -71 Regina Maris nimisellä laivalla, joka oli tuonut n. 250 saksalaista, itävaltalaista ja sveitsiläistä rotarya rouvineen Itämeren risteilyllä Helsinkiin. Lämminhenkinen yhdessäolo jätti oivan kuvan rotaryn kansainvälisestä siltojen rakentamisesta.

Kokouspaikka on klubille tärkeä. "Mustalaiseks olen syntynyt" luonnehti leikillisesti tilaamamme nykyiseen paikkaamme siirtymistä toivova veljien kirje. Vaihtumista on ollut, jskus tiheästikin. Sillankorvesta aloitettiin ja siirryttiin oman kunnan puolelleLentoaseman ravintolaan v-69, maanantain kokouspäivä muuttui samalla torstaiksi. Tavoitteena oli tarjota myös matkustaville kätevä kuittauspaikka. Vieraita ei kuitenkaan nimeksikään käynyt. Esitelmät hukkuivat lentoääniin. Lähtevä Lufthansan kone joutui erikoisesti silmätikuksemme. Vuoden kuluttua v-70 siirryimme Tikkurilaan ravintola Calypsoon. V:sta -77 lähtien kokoonnuimme ravintola Henrikissä. Huhtikuussa -81 oli vuorossa Hotelli Rantasipi Airport ja heinäkussa -85 ravintola Pingviini ja sitten syksystä -86 ravintola Chic eli seitsemäs paikkamme.

Esitystäni valmistellessa käväisi ajatuksissa eräs radiokeskustelu uutisoinnista. Muuan professori mainitsi, että on valitettavaa ja jopa maailmankuvan ja mielialojenkin kannalta, kun päähuomio kiinnitetään siihen mikä on erikoista eikä siihen, mikä on erinomaista. Samoja piirteitä saattaa osin olla myös edellä kertomassani.

Tässä yhteydessä ei ole kuitenkaan eikä ole ollut tarkoituksenaankaan yksilöidysti tarkastella kuvaannollisesti sanoen rotaryrattaan vakaata pyörimistä. Näin ollen vaille huomiota ovat jäänneet yli tuhat veljien joko ammattiin tai harrastuksiin liittyvää esitelmää, viirien luovutukset taustakertomuksineen, perinteiset puutarhajuhlat kilpailuineen, tai yhteiset käynnit teattereissa, konserteissa tai taidenäyttelyissä. Samoin nuorisonvaihto, lukemattomat palaverit, joita klubin toiminta, uusien klubien perustaminen, piirikokousten tai piirineuvottelun järjestäminen on vaatinut. Niin ikään ajankohtaiset tieto-iskut olipa sitten kysymyksessä Persian lahden sota tai Koben maanjäristys. Kaikkien panos on ollut tärkeää. Kunnioittavan kiitoksen ansaitsevat erikoisesti alkuvaiheiden, heistä useimmat jo keskuudestamme poismenneet, päävastuuta kantaneet veljemme.

Kirjasessa Ydintietoa Rotarysta on erään rotarin henkilökohtainen näkemys. Sen alku kuuluu näin: "Arvelen rotarytoiminnan siinä muodossa kuin se tapahtuu Suomessa, erinomaiseksi kansalaiskasvatuksen ja aikuisopetuksen muodoksi. Meillä rotareilla on mahdollisuus oppia toisiltamme, usein oman alansa hyvin korkeatasoisilta asiantuntijoilta, sellaista mihin muuten emme olisi saaneet tilaisuutta perehtyä, emmekä edes olisi ymmärtäneet osoittaa mielenkiintoakaan". Kun tähän näkemykseen lisätään vielä rotaryliikkeen eettisten arvojen korostaminen ja yhteiset projektit sekä arvoisan governorimme sattuva tunnus "Rotarysta löydät ystävän" olemme lähellä sitä kuvaa, jollaiseksi olen 30-vuotisen toiminnan kokenut.

Hyvät ystävät. Lopuksi vielä tuulahdus tunnelmista 2-vuotisjuhlastamme kronikan päätössäkein.

(Ruusu naiselle)

Mitä olis nämä pojat ilman rouvain apua.
Yksinään vaan harhailisi ylös ja alas katua.
Monet hauskat juhlahetket vietetty on yhdessä joulumatkat, ilmaretket seikkailtu ne Ruotsissa.
Rapujuhlat saaristossa kuka vois ne unohtaa!
Muistot yhteiset, ne silmiin hymyn aina nostattaa.
Mi onkaan vielä eessä rakkaat kullanmuruset, Teistä, sulottaret, silmät veessä, kohtaloa kiitämme.